korkealla, reunalla. huojun tuulessa. puhaltavassa tuulessa. se virtaa ypärilläni. alapuolella maailma, turhamaisuus, pinnallisuus, valheellisuus. etsinkö totuutta vai pakotietä? kumman haluan? kumpaa tarvitsen? harmaa, kylmä sumu ympäröi kaiken, minut. en näe mitään. sokeudun. askel eteen, uppoan kokonaan. askel taakse, jään miettimään. tuntemattomia käsitteitä; koti, rakkaus, tarkoitus, läheisyys... en tunne. olen vain kuori, jonka pitäisi tehdä päätös. onko se edes mahdollista?
joka kerta kun palelen, toivon, että se olisi kuoleman kylmyys. turvallinen, pelastava. kantaisi minut pois. antaisi unohtaa. antaisi helpotuksen. en halua tuntea lämpöä, en halua tuntea sitä valhetta, joka sanoo kaiken olevan hyvin. mieluummin palelen ja toivon pääseväni pois. pääseväni takaisin alkuun. jossain muualla. jossain paremmassa. turvallisessa. veren punaisessa. auringon kirkkaudessa. kaiken unohtaneena. haluamatta muistaa
haluan itkeä, joku on siinä edessä, joku estää. musta verho tunteiden ja reaktion välillä. portti robottimaisesta ruumiistani sydämeni viimeiseen huoneeseen. avain on hukassa, tuhoutunut. tunteet ja tuska sen oven takana. muurattuna umpeen. menetetty. ikuisesti huuto kaikuu sisällä, ulospääsy on mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti