join keskiviikkona... en muista siitä illasta paljon mitään. H tuli mun viereen yöks. juteltiin... oli ihana painautua sen rintaa vasten kun se silitti mun päätä, kun olin paljastanu sille synkimmät salaisuuteni, eikä se lähteny karkuun. se anto vielä pusun otsalle, ja kumpikin nukahti melkein heti sen jälkeen.
mun veli onnitteli mua... en osaa edes kuvailla sitä tunnetta... tää on vasta toinen tai kolmas kerta, kun se on osoittanu mun merkitsevän sille jotain. meinasin revetä kyyneliin, mutta en kuitenkaan.
heräsin torstaina, paino oli 63,3... tänään jotain 66 vähän päälle, en muista enää... miten vitussa oon lihonu taas näin paljon!? nyt vois alkaa taas ihan tosissaan yrittämään, ja jos tän jälkeen tulee painoks vielä kerrankin yli 65, en tiiä mitä teen.oon oksettava.
olin terapiassa... jään työkyvyttömyyseläkkeelle... koulu pitäis kuitenkin käydä loppuun, koska haluan, ja jatkan sitä heti kun voin, eli tammikuussa kun se yks lähtee sieltä... mutta toi huuhkaja haluaa mut jo nyt tekemään hommia ihan muuten vaan johonkin työpajalle, joka on ihan liian kaukana... täynnä tuntemattomia... en pysty siihen. tiedän etten pysty.
haluan vaan pois täältä, tästä kaupungista ja näistä ympyröistä. haluan, ettei kukaan näe mua ennen ku oon laiha ja kaunis, mutta sillon olis jo liian myöhäistä. ei täällä sillon ole enää ketään.
oon tunteeton. suurimmaks osaks. tunnen vaan häpeää ja itseinhoa. muita ihmisiä ja tapahtumia kohtaan en yhtään mitään. mulla ei oo enää voimia välittää siitä, mitä joku on tehny jonkun toisen kanssa, eikä mua jaksa enää kiinnostaa, mitä mulle tapahtuu. jos joku haluaa toteuttaa kaiken sen, millä mua on uhkailtu, antaa tulla vaan. oon ansainnu sen, ja enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti