odotan innolla huomista, että pääsen liikkumaan. tekis mieli mennä ulos haravoimaan jo nyt, mutta ei voi, koska siellä on niin pimeää, ettei näe edes metriä eteensä. pakko odottaa huomiseen, mutta en saa unta tän ahdistuksen kanssa. inhottaa ajatella, miten paljon söin tänään, enkä voi tehdä nyt mitään, että saisin sen kaiken pois sisältäni. enää ei kannata edes oksentaa, kun siitä syömisestä on niin kauan... pelkään koko ajan sortuvani taas, en halua syödä, mutta silti haluan. ja haluan päästä liikkumaan, mutta en voi, en pääse. pitää odottaa huomiseen. toivottavasti saisin edes tänään unta, niin aamu tulis nopeammin...