hiding

mä pakoilen noilta lapsilta... heräsin jo viideltä, enkä saanu enää unta. eilen söin kuitenkin iltapalan, kun äiti seiso vieressä vahtimassa että laitan edes jotain suuhuni... söin sitten yhen leivän ja tenoxit, hetken kuluttua ryöminkin jo lattialla pöydän alla, kun hukkasin huulikoruni, eikä oikeen jalat toiminu... nyt yritän keksiä kaikki mahdolliset tekosyyt, ettei tarviis olla lasten kanssa tekemisissä. yhen sain jo itkemään, kun se vaan katto mua...taidan olla aika pelottava. sekasin ainakin oon. vieläkin pää pyörällä noista lääkkeistä, kävelen mutkille ja pitkin seiniä... nyt linnoittauduin taas huoneeseeni. en halua puhua, mutta lapsille on pakko, jos ne jotain kysyy. en jaksa edes vastata kunnolla kysymykseen: "pidätkö sä sini-täti karkeista?" jotain mumisin että "joo" mutta sitten matelin huoneeseeni niin nopeasti kun pystyin. tää on yhtä helvettiä... jos ottais vielä yhen pillerin ja nukkuis tän päivän...