vähän on sekava olo taas joo... noh, onneks mun puhelin on löytyny. jotenkin sekään ei tunnu miltään, oon aika... noh, lähinnä psykoottinen. tästä tulee taas kyllä sellanen masennusjakso taas... olinkin liian kauan ilonen. J sano, että se on nähny mut ennenkin tällasena, mutta sillon en puhunu kenellekään mitään. tekis mieli lopettaa taas puhuminen. se on aika jännää kun kaikki kyselee mikä on, hymyilen takasin ja sitten joku tajuaa etten vaan yksinkertaisesti puhu. siinä vaiheessa saa kätevästi hyvin tilaa ympärilleen... puhumattomuus on vapauttavaa.