about me...

tajusin tänään olevani jumissa. mulla on niin paljon tunteita sisälläni että en osaa enää antaa itestäni mitään muille, en uskalla päästää ketään lähelleni, koska pelkään, että jotain pahaa tapahtuu taas. päätin unohtaa hänetkin. en enää kestäis yhtäkään pettmystä, en missään suhteessa. parempi vaan olla yksin ja yrittää saada edes koulu käytyä. huomasin myös olevani ehkä vähän koukussa juomiseen. tänään kädet täris kun kävin päiväkaljalla, ja nyt taas yksin ollessa kalja vieressä, lähes tyhjänä jo. ajattelin jopa ottavani kaljan huomenna aamupalaksi... ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. ja tämän kaiken lisäks vielä lapsen kaipuu alkaa olla jo sietämätöntä. yks lapsuudenystävä on raskaana, ja se on jopa nuorempi kun minä... tää ei tunnu oikealta. tiedän, etten voi vielä edes vakavasti harkita lasta, koska en halua, että sekoan ja sitten lapsi jää heitteille, koska sekin riski siinä tässä vaiheessa on. enkä voi vielä lopettaa polttamista enkä juomista, enkä myöskään lääkkeitä. päinvastoin, mulle ollaan kai määräämässä lisää lääkkeitä, koska oon niin jumissa, eikä psykoositkaan ole lähteny vielä. oon ihan jumissa, tuntuu ettei tästä olosta ja tilasta oo mitään pakokeinoa. pelkään olevani tässä aina. pelkään, etten parane ikinä.