aika tuntuu matelevan, en oo tehny mitään moneen tuntiin enkä oikeastaan edes halua. outo olo. tunnin tai pari tuskailin sängyn pohjalla kaikkea tyhmää mitä oon ikinä tehny ja melkein sain itteni itkemään, mutta se olikin vaan ripsi silmässä. eli tunteettomuus jatkuu edelleen. tänään tehtiin päätös muutosta, eli minä ja Daddy muutetaan tosiaan saman katon alle, kunhan saan koulun käytyä loppuun. ainakaan ei tarvii kummankaan olla koskaan yksinäinen. :) ja hyvinhän me kesälläkin punkattiin yhessä. vähän vaan pelottaa, mitä siitä tulee, ainakin sanomista, mutta se on sen ajan murhe sitten. nyt pitäis vaan saada tuo kouluinnostus jostain... huomenna se kai alkaa, täytyy vielä varmistaa. vähän sellanen olo että vois ihan hyvin valvoa läpi yön, mutta en taida sitä tehdä, koska sillon ei tuu kouluhommista mitään jos ei nuku välissä. toisaalta vähän pelottaa, heräänkö huomenna miten, saanko itteäni sängystä ylös jos saan nukuttua.