envy

näin fb:ssä kauniin ihmisen kuvan, lapsuudenystäväni... miten meistä yhdessä kasvaneista on voinu tulla niin erilaisia? miten hän on niin täydellinen ja minä tällainen... epäonnistunut, ongelmainen luuseri. olen jumissa. miettinyt sairaalaa. mun pitäis mennä sinne, tiedän sen. en vaan halua menettää kontrollia. haluan pitää elämäni langan rippeet omissa käsissäni, vaikka olis parempi antaa ne jollekkin muulle, jotta se joku voisi tehdä siitä langasta jälleen köyden. vahvemman, paremman köyden... mutta jos menetän otteeni siitä, en saa siitä enää kiinni. pelkään menettäväni itseni, etten olisi enää minä, vaan joku, joksi minut on tehty, muiden mieliksi kokoon kursittu kuori. ei minusta koskaan tule tervettä.