todellisuus pelottaa. pyyhin muistoja mielestäni, hoen: Se ei koskaan tapahtunu. ja unohdan. muistot häviää, eikä mitään jää jäljelle. haluan hävitä tähän kauniiseen ja pelottavaan maailmaan joka on mun pääni sisällä. ainoa pakokeino, ainoa siedettävä todellisuus. euforia. pyyhin ihmiset mielestäni, en koskaan tavannut heitä. pyyhin paikat mielestäni. en koskaan käynyt siellä. en halua mennä niihin enää. haluan pois. siihen kauniiseen, hämärään maailmaan joka odottaa rajan toisella puolella. jokin estää minua uppoamasta sinne. katselen vain portin läpi, häilyn rajalla. miksen pääse sisään? mikä pitää minut täällä? rakkaani on tuon portin toisella puolella, kaikki pääni sisällä olevat ovat siellä, mutta en voi koskettaa heitä tältä puolen. kuulen vain heidän äänensä. he kutsuvat minua. miksen pääse edemmäs? miksen saa porttia auki? kaipaan sinne. olen siellä unissani, joka yö palaan sinne. miksen pääse sinne valveilla? haluan pois tästä todellisuudesta. tästä raskaasta, sekavasta todellisuudesta, joka satuttaa pelkällä olemassaolollaan.