sick

vieläkin kipeenä, kurkku täynnä limaa ja korvat tukossa, nenä vuotaa... onneks ei oo niin paha kun eilen. eilen makasin sängyssä, kun yhtäkkiä ovikello soi. odotin vähän aikaa, jos se menis pois, mutta se soittikin uudestaan ovikelloa. nousin hiljaa sängystä, hiivin ovelle, avasin välioven niin hiljaa kun osasin ja katoin ovisilmästä... äiti. piti kattoa uudestaan koska en uskonu silmiäni. avasin oven ja helpotus valasti äidin kasvoille. "mä huolestuin ku sun puhelin ei ollu päällä niin tulin kattomaan miten sä voit." vastasin olevani kipeenä ja ryömin takasin sänkyyn. äiti alko heti siivoamaan ja hössöttämään ympäriinsä, sitten se kysy haluanko mä kaupasta jotain ruokaa tai flunssalääkettä ja sitten se minikin sinne kauppaan melkein ennen kun ehdin kissaa sanoa. odottelin sitä tunnin tai pari, sitten se tuli, purki ruuat kasseistaan, höpötteli jotain omaa, tuli vielä sanomaan heipat, halas ja lähti. mun pitää kuulemma ilmottaa sille, millon mun puhelin on päällä että se voi soittaa mulle. en tiiä, kyllähän tuosta sen hössöttämisestä on jotain  apua, eipähän tarvinnu ite siivota eikä käydä kaupassa, mutta jotenkin tulee sellanen outo olo aina... en tiiä miks.