olin tänään mummolla. ja krapulassa tietty, olipa yllätys. nukuin mummon sängyssä pari kolme tuntia, koska en jaksanu edes istua enää. maailma tuntu pyörivän ja minun kädet täris, yritin hymyillä ja jutella sukulaisille, mutta en pystyny kun muutaman kerran vääntämään naamani epätoivoiseen tekohymyn virneeseen, joka varmasti näytti enemmän irvistykseltä. söin leipää, kinkkua, lihapullia, salaattia ja perunoita. pienimmältä lautaselta tietysti, äiti koitti saada mut ottamaan isomman lautasen ja enemmän ruokaa, mutta en pystynyt. se laittoi mulle sitten ruokaa mukaan rasiaan, kinkkua ja salaattia. en tiedä syönkö... pelottaa ja ahdistaa. pelkään syöväni liikaa, vaikka eihän mulla ole edes syömistä tuon yhden rasian lisäks, joten pelkoa ylisyömisestä ei pitäis olla. mutta silti. jokatapauksessa, takaisin tullessa minua pelotti. isä ajoi minun mielestä vaarallisen nopeasti, ja minua pelotti, oikeasti pelotti. olin jo vähällä sanoa isälle että hiljentäis vähän, mutta en pystynyt. en saanu edes suutani auki.
minä taidan olla ihastunut... outo tunne. oon ajatellut sitä koko päivän, miten paljon haluan sanoa häntä minun omaks, leikkiä hänen hiuksilla ja olla hänen lähellä. en vaan tiedä tuleeko se tapahtumaan, en tiedä tykkääkö hän minusta niin paljon. eilen pidettiin toisiamme kädestä, makoiltiin kavereiden luona niiden sängyllä sylikkäin, toissapäivänä pussattiinkin... minä haluan hänet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti