oon jumissa ulkonäköni suhteen... vaatteet ei tunnu hyvältä, paitsi mun rakas takkini, joka ulottuu maahan asti... kasvot, hiukset, kaikki muu on yhtä sekamelskaa enkä tiedä miltä haluaisin näyttää. jotain puuttuu ja jotain on liikaa. mutta mitä? okei ehkä se johtuu lihomisesta, etten oo tyytyväinen, ehkä se johtuu siitä, että mun hiusväri on haalistunu ja muutenkin on letti huonossa kunnossa.

mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu ja sellanen homssuinen olo... niinkun en olis koskaan välittäny tai pitäny huolta ulkonäöstäni, vaikka oon... sehän on ollu mulle ajoittain tärkein asia maailmassa. sillon kun jaksoin vielä käydä koulua... yläasteella... sillon kaikki oli paremmin kun tajusinkaan. saisinpa ne ajat takasin... sillon kaikki oli vielä niin yksinkertasta, huoletonta ja ympärillä oli ihmisiä joiden kanssa vietin paljon aikaa. nyt näen ihmisiä vaan baareissa ja hyvällä tuurilla sillon kun käyn kaupassa, eli sen pari kertaa viikossa... sillon näin kavereita joka päivä koulussa, sit viikonloppusin ja iltapäivisin... nyt oon lähes koko ajan yksin. ehkä se vika on mussa, ja niin onkin, kun en jaksa mihinkään lähteä ja haluan jostain syystä pitää ihmiset kaukana. johtunee ehkä siitä kolmen vuoden paskapuheista, mitä oon täällä saanu kestää. en halua antaa muille syytä puhua musta paskaa.

ja taas tästä tuli tällanen ihme postaus... mutta niin, jotain aion kyllä nyt tehä tälle ulkonäölleni. painoa ainakin pudotan, kun nää pilleritkin on alkanu toimimaan. nälkä on hävinny kokonaan ja eilen ostetut karkit ja suklaa on edelleen ainakin osaks syömättä, enkä edes halua syödä niitä. en oikeastaan halua syödä mitään. täytyy tilata lisää noita pillereitä etten retkahda taas syömään ja syömään ja syömään. jos tää alkais pikkuhiljaa oikeasti pienenemään tää läskimassa.