jokseenkin outo olo. sellanen... toiveikas? ehkä se on paras sana kuvaamaan. on sellanen olo, että kyllä tää tästä vielä suttaantuu. laihduttaminen ei oo enää mitenkään pakonomaisesti mielessä koko ajan, vaikka laihtua haluankin. nyt haluan vaan lisätä liikuntaa pikkuhiljaa, syödä kaikkea ihanan värikästä ja raikasta, nauttia ruuasta ja elämästä ilman paineita. koulua en viiti edes ajatella, koska en pysty vielä aikoihin menemään sinne. turha stressi siis pois. niin hankala kuvailla tätä oloa ja kaikkia suunnitelmia, mitä pyörittelen päässäni, koska en oo tottunu näin hyvään oloon, näin positiiviseen oloon. mutta, käsikin alkaa jo vähän parantua, voin jo liikuttaa sitä. kyllä tää tästä. :)