olin siis yötä porukoilla... isä tuli eilen hakemaan aamusta, hän oli täällä vielä silloin... myöhemmin isä kysyi, kuka se oli... "yks kaveri, *****. se oli viimeyön vahtimassa mua kun oli taas niin paha olla." juteltiin sitten vähän aikaa siitä, millasia mun "huonot olot" on ja sellasta... sitten isä sanoi: " se on hyvä kun sulla on sellasia kavereita joihin voit luottaa. enkä mä tiedä näitä sun asioita ja kuvioita, että onko sulla joku, eikä sun tarvii sellasia vielä miettiäkkään. sun täytyy ottaa sun elämän hevosta ohjaksista kiinni ja ajaa sitä eteenpäin, ja laittaa se menemään sinne mihin haluat. sitten välillä tulee sellasia poikia ja tyttöjä, joita jäät kattomaan että "hei, mikäs se tuolla on?". se on sitten sun asia, katteletko sitä sitten kauemmin." isä on kyllä niin fiksu... ja se tietää, etten mä kattele pelkkiä poikia sillä silmällä, ja sekin on sille ihan ok. <3
minä olen taas täynnä viiltoja. huomenna pitää soittaa terapiaan että homma luisuu käsistä pahemman kerran. en vaan uskaltais mennä osastolle. pelkään, että ne sanoo siellä, etten mä ole sairas, että oon vaan liian heikko ja säälittävä, etten kestä tavallista elämää... ja pelkään myös sitä, että oon siellä niin yksin. naapuri lupasi perjantaina kolme kertaa, että jos menen sinne, se tulee kattomaan mua sinne. en vaan tiedä, voinko vieläkään luottaa siihen, että se oikeasti tulee.
ja minä olen liian väsynyt tehdäkseni mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti