jotenkin ollu jo muutaman päivän sellanen olo ettei tästä tuu yhtään mitään, kun vaan ostun kämpällä koko ajan enkä saa mitään aikaseks. haluaisin alottaa koulun taas, mutta tiedän ettei musta ole siihen. haluaisin jaksaa pestä hampaat säännöllisesti, syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itestäni, käydä ulkonakin päivittäin muutenkin kun tupakalla... mistä sais sellasta energiaa että sen jaksaisin tehdä?
tänään heräsin 7 ja 8 välillä ekan kerran, katoin kun tuo kulta lähti kouluun ja ajattelin nousevani kohta sen jälkeen. jäin nukkumaan ja heräsin taas joskus 9 aikaan. jatkoin taas uniani, taas heräsin 11 aikaan ja olin jo nousemassa, kunnes tyyny veti taas puoleensa liian vahvasti. lopulta sain itteni sängystä ylös klo 13:24 ja sitten olinkin nukkunut jo niin paljon että ärsytti, väsytti, heikotti ja oksetti.
jaksoin kuitenkin tänään vähän siivoilla, pestä pari koneellista pyykkiä ja tiskata melkein kaikki astiat, mitä olikin jo aikamoinen kasa. tein jopa taas ruokaa. muru pakotti mut syömään kun tuli kahden aikaan koulusta. se kysyi heti että oonko syöny ja sanoin rehellisesti että en. sitten se toi mulle lautasen sohvalle asti ja tuli viereen kattomaan kun otin makaroonilaatikkoa :)
pitäis jaksaa mennä omalle kämpälle pakkaamaan taas tavaroita. pitäis käydä lääkärissä, asuntotoimistossa, koululla ja kelalla... tehdä muutoilmoitus ja tuoda loput tavarat tänne, siivota kämppä... oikeastaan pitäis täälläkin siivota ja järjestää tilaa mun tavaroille... kun vaan jaksais ja sais aikaseks.
ehkä mun pitäis vaan repiä itteni väkisin aamuisin ylös, keittää kahvia ja juoda sitä pannullinen aamupalaks... pitäis alkaa käydä ehkä lenkilläkin. sekin antais jo energiaa kivasti. voisin alkaa maalaamaankin taas, se tuo mulle aina jotenkin niin kivan olon. pitäis vaan ennen sitä siivota tilaa tänne maalaustarvikkeille, tehdä "tukikohta" missä voin maalata, hakea ne kamat omalta kämpältä ja ostaa lisää niitä muutenkin :D huhhuh, miks kaiken pitää olla nyt niin kiven takana...
ehkä mä oon vaan laiska, ehkä mulla alkaa taas huonompi jakso, ehkä kaikki vaan tuntuu vaikealta, vaikka se ei sitä ole. en tiiä, mutta aion yrittää. onhan kesäkin tulossa, mulla on ihana poikaystävä ja oon saanu uusia kavereita, jotka ottaa vaikka turpaansa mun puolesta, sen on yks jo ainakin todistanu. :) elämä hymyilee, mutta miks mä en hymyile?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti