noniin... "ilta" päättyi siihen kun makasin tk:ssa kaverin kanssa ja mun jalkaa tikattiin... että eihän siinä... 1,8 puhalsin ja näin... jooh, eiköhän tässä ois kaljan paikka, lammikko verta lattialla jalkojen juuressa ja näin... vittu mitä paskaa. onneks oli YSTÄVÄ pitämässä kädestä kiinni tätä neulakammoista idioottia kun tätä tökittiin neuloilla ja laitettiin haavoja umpeen.

vittu että puistattaa vieläkin ajatus siitä että jouduin tikattavaks... vaikka syytä olis ollu ennenkin mutta että edes tämän kerran sitte arvauskeskukseen lähdin.... no joo, ei ehkä johdonmukaisinta tekstiä tässä kunnossa mutta joo....

oon elämäni velkaa sille ystävälle joka mut sinne vei...

piti mua kädestä kiinni koko ajan vaikka itteäänkin varmaan oksetti mun jalkojen kunto, ei jättänyt mua yksin missään vaiheessa vaikka itkin melkein hysteerisenä lekurin tuolilla. se jätkä pitää huolen musta, ja se tuli todistettua jo ehkä vähän liiankin rajusti. ja edelleen, eka kerta kun tikattavana olin, vaikka pari kertaa on uhannut jo kuiviin vuotaa... tämä kertoo jo jotain. LOVE THAT FRIEND!!!<3

suokaa anteeksi kännisyyteni, mutta promillet on mitä yllä sanoin, mutta totta joka sana! TÄTÄ EN UNOHDA IKINÄ!