ylämäki?

nyt tuntuu olo taas pikkusen paremmalta. ehkä siks että sain nukuttua oikeen kunnon yöunet ja edellinen kämppä on nyt siivottu kokonaan, enää pitäis avaimet viedä pois niin se olis sitten siinä.

eilen juttelin kumma kyllä, mun serkun kanssa tästä mun pahasta olosta... ikinä en oo sen kanssa läheinen ollu, päinvastoin, oon inhonnu sitä, koska jo pienestä asti mun isä on kiinnittäny siihen enemmän huomiota kun muhun... aika lapsellista olla vieläkin siitä mustasukkanen, mutta en voi sille mitään. nyt kuitenkin yhtäkkiä se kysy multa että onko mulla kaikki hyvin ja siitä se sitten lähti. kerroin sille melkein kaiken. helpotti kummasti oloa.

tänään pitäis siivota täällä kotonakin. täällä on ihan hirveä sotku. tyhjiä kaljapulloja ja likasia vaatteita ympäriinsä, enkä oo vieläkäään purkanu kaikkia muuttolaatikoita. ajatuskin siivoamisesta alkaa oksettaa, en tiiä miks. ärsyttää vaan kun heräsin vasta vähän ennen klo 13 ja tuntuu että on menny aikaa hukkaan nukkuessa. mä en nykyään tykkää nukkua pitkään, tuntuu että se on turhaa ja ärsyttää kun menee aamuaurinko ohi.

mutta joka tapauksessa, tänään on aikalailla parempi olo kun eilen. enää en edes ajattele osastoa, vaikka vielä pari päivää sitten olisin sinne ehkä halunnutkin mennä. kyllä tää tästä... toivottavasti.