over and over again

hemmetti kun ei tullu tänään lähettyä mihinkään! täällä on kummallakin hermo kireellä kun ei jaksais koko ajan istua vaan kämpällä. tuskin ollaan puhuttu tänään ollenkaan... harmittaa, koska olisin jo eilen alunnu puhua tuolle mun ahdistuksesta, mutta en viittiny kun oli jo niin myöhä ja muutenkin oltiin menossa nukkumaan. ajattelin että puhuisin tänään, mutta ei siitäkään tullu mitään, kun en uskalla tässä tilanteessa muutenkaan oikeen avata suutani mistään... pelkään että tuo suuttuu... vaikka tuskin se suuttuis, mutta enhän mä voi sitä tietää.

haluaisin vaan olla onnellinen tuon kanssa, mutta en tiiä mitä tuo multa haluaa tai odottaa, tai ylipäätään elämältä... olis paljon helpompaa jos voitais edes välillä puhua, eikä oltais vaan turpa kii ja välteltäis asioita... kun osaiskin vaan avata suunsa ja kysyä, mitä tuo haluaa. ja sit kun vielä sais suoran vastauksen eikä mitään epämääräistä mutinaa. huoh, mua alkaa kyllästyttää kun ei tää tunnu sujuvan ollenkaan. ehkä en vaan oo yrittäny tarpeeks. on vaan niin hirveen yksinäinen ja sekava olo. pelkään että hajoan taas kohta.

välillä tekis vaan mieli kadota oman pääni sisälle eikä koskaan tulla takasin näkyviin... ahdistaa ja pelottaa.