shadows

niin paljon on muuttunu siitä kun viimeks kirjottelin, toisaalta taas mikään ei oo muuttunu.

työharjottelun sain kunnialla loppuun, mutta sen jälkeen olis pitäny mennä kouluun, mihin en pystyny. tuskin pystynkään vielä pitkään aikaan.

mulla on poikaystävä, ollu melkein kuukauden sen kanssa. asunut sen luona. varmaan muutan tänne oikeastikkin tässä lähiaikoina. täällä on sellanen olo kun olisin kotona ja kaikki olis hyvin, ihan kun ahdistus ja kaikki ongelmat olis hävinny siinä samassa kun tapasin tuon yhden. mutta eihän se niinkään menny... toissailtana, hirveässä humalassa, otin taas terän käteen ja onnistuin siten suututtamaan tuon. ei olis pitäny, tiedän. ei ollu mitään syytä, tiedän. se oli täysin tyhmää ja turhaa, tiedän senkin. mutten tajua, miks tein sen. miksen pystyny vastustamaan sitä? ehkä asiaan vaikutti kuitenkin se, että juotiin kolme päivää putkeen... alkoholi ei vaan sovi mulle. ehkä asiaan vaikutti sekin, että juttelin sinä iltana yhden jätkän kanssa, joka yritti joku aika sitten raiskata mut... itkin parisen tuntia sinä iltana, vaikka yleensä en osaa itkeä. hävettää sekin perkele. itkeminen ei kuulu mun tapoihin.

kyllähän mä sen itekkin tiedän että nyt pitää taas alottaa terapia. ei vaan jaksais yhtään. mun psyka on ihan perseestä, eikä se edes halua myöntää sitä että mussa on oikeasti jotain päässä vialla, se vaan hokee koko ajan että "kyllähän sun nyt on pakko jotain aineita käyttää, mitä sä käytät? pameja? pilveä? kokaiinia?" miksei se vaan voi uskoa etten mä käytä huumeita, ja että mun ongelmat johtuu jostain ihan muusta... hermot menee.