aamu alkoikin pillerillä, jugurtilla ja vedellä. en jaksanu vielä tiskata kahvipannua, aloitan vasta kohta siivoamisen ja tiskaamisen. en vaan tajua mihin tungen kaikki roskapussit siks aikaa kun siivoan muuten. täällä on ihan hirveän sotkusta... keittiökin on täynnä roskapusseja, kaikilla pöydillä on tyhjiä kaljapulloja ja -tölkkejä, osassa niistä on tuhkaa... huomaa etten oo ollu pitkään aikaan kunnolla selvinpäin, tai siinä kunnossa että olisin jaksanu evääni nostaa.
kumma kyllä tää pilleri tuntuu toimivan, ei ole enää yhtään nälkä, päinvastoin, tuntuu että voisin oksentaa... mutta sitä en kuitenkaan enää tee. lupasin itselleni ja muutamalle kaverille, vaikka ei niitä enää tunnu kiinnostavan, mitä teen... noh, on tuo yks kyllä kieltäny mua kattelemasta laihojen tyttöjen kuvia ja kieltäny laihduttamasta, mutta onneks se ei oo vielä tajunnu tätä... siitä ei tulis muuta kun sanomista. mutta hei, on tässä hyvätkin puolensa... ainakaan ei mene ruokaan enää niin paljon rahaa, ja jonkun ajan päästä mä luultavasti oon taas ilosempi kun alkaa kiloja tippumaan. oikeastaan en ainakaan tässä vaiheessa näe mitään negatiivista tässä.
nää ajatukset on pyöriny mun mielessä jo vuosia, välillä oon toteuttanukkin, viimeks sain melkein 20 kg pois, mutta nyt en oo enää moneen kuukauteen toteuttanu mitään suunnitelmiani, joten ehkä se alkais taas tästä. viimeks 20 kg laihempana, muistan, että mulla oli parempi olla oman itteni kanssa. ja ne sanat oli niin ihania... "vittu sää oot laihtunu!" "hei ootko sä laihtunu?" "voi että sä oot hyvän näkönen nyt!" "mihin sun maha on hävinny!? sulla on just tommonen litteä maha, olisinpa mäki noin laiha!"... ja sitä rataa. tuli hyvä olo, kun joku huomas arvostaa mun kovaa työtä. tällä hetkellä en saa kehuja juuri mistään... noh, eihän mussa kyllä juuri mitään kehuttavaa olekaan, kun en oo jaksanu edes käydä suihkussa päivittäin. ehkä tähän kaikkeen tulis nyt muutos.
enkä halua, että ihmiset, jotka tästä saa tietää, alkaa skitsoilemaan mitään ja pakottaa mut syömään, ainakaan ennen kun painan tästä -30kg... sitten annan luvan huolestua. tuskin edes pääsen niihin mittoihin asti, joten turha huolehtia. tiedän kyllä että tää on sairasta, mutta tää on ainoa asia mistä en halua parantua, ennen kun terveys menee, tai on vaarassa. no okei okei, ei siihen kauaa mene että on niin, mutta silti. sitä on niin hankala selittää. haluan vaan päästä tavoitteeseeni.
jos tämä päivä onnistuu, oon todella ilonen. siinä tapauksessa lakkaan kynnet uuteen uskoon palkinnoks :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti