jotenkin tuo kaverin menetys sai mut taas tajuamaan miten pienestä se on kiinni. tuo munkin kulta saattaa olla minä hetkenä tahansa poissa... en tiiä miten ite kestäisin sen jos omalle kohdalle sattuis, joten oon nyt päättäny että oli sen reaktio mikä tahansa, aion nyt puhua asioistani ensimmäisenä sille, vaikka mikä olis. tähän asti en oo uskaltanu puhua sille, koska oon pelänny että se suuttuu jostain mitä sanon, mutta en jaksa enkä halua enää pitää kaikkea sisälläni, enkä myöskään halua että se joutuu lukemaan mun ajatukset tästä blogista.
Rakastan sitä miestä...
...joten haluan myös että se tuntee ja tietää sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti