niin, mitähän tälle nyt vois sitten tehdä... ihan hirveä olo koko ajan itestä. kyllähän tuo kulta yritti sitä tänään vakuutella että oon kaunis ja hyvä näin mutta en tiiä jaksanko uskoa... jotenkin sellanen tunne että mun pitäis olla nätimpi, laihempi, laittaa hiukset ja meikit joka aamu ja jaksaa pestä hampaat kaks kertaa päivässä, sheivata päivittäin ja liikkua... en vaan tiedä onko musta siihen. oon koko ajan niin väsyny ja unettomuuskin vaivaa taas, en tiiä miten saisin itteni parempaan kuntoon. no joo, pitäis sille terapeutille soittaa ja herätä aikasemmin ja kaikkea, en vaan helvetti soikoon jaksa! huoh, mikä mua nyt taas vaivaa...
oon syöny tosi epäterveellisesti viime viikot. ensin se oli ihan kivaa ja jännää, nyt se vaan alkaa oksettaa. moneen viikkoon en stressannu siitä mitä suuhuni laitoin, mutta nyt alkaa olla taas sellanen olo että oon täysi idiootti, epäonnistunut läski. toki oon syöny salaattia joka päivä ja jättäny leivät pois, mutta silti... jotenkin sellanen olo että se ei riitä. pitäis jättää niin paljon muutakin pois ruokavaliosta, syödä vielä enemmän salaattia... ehkä pelkästään salaattia... en tiiä. kaikki tuntuu nyt jotenkin niin hankalalta ja turhalta. en mä halua olla tällanen koko lopun ikääni. kaikista parastahan se olis jos voisin vaan syödä terveellisesti, vammailematta ja ahmimatta ja ahdistumatta siitä jos joskus syönkin jotain vähän rasvasempaa.
en vaan tajua miten saan tän kierteen loppumaan. miten pääsen tästä noidankehästä irti? aina kun alkaa ahdistaa tai elämä muuttuu, alan vaan ahdistella syömisistäni. kun vaan keksis jonkun toisen tavan selvitä. jonkun paremman. puhuminenkin on liian hankalaa, vaikka tiedän että mun pitäis tästä jollekkin puhua, jollekkin joka vois asialle jotain tehdäkkin, jollekkin joka vois auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti