normal life?

mitähän sitä kertois...

noh, yks ilta tuo yks oli ihan sekasin, huuti mulle ja syytteli ties mistä, yritti heittää mut ulos täältä... noh, ei siitä sen enmpää, se johtu vaan viinasta. toivottavasti.

tuo sanoi mulle etten saa laihduttaa. en tiedä mistä tuo sen on tajunnut että haluan laihduttaa, mutta se pisti mut lupaamaan etten ala laihduttaa. oon kuulemma just hyvä näin. vähän pyöreänä.

kumpaakin meitä ahdistaa se, että ollaan vaan koko ajan täällä kotona, eikä käydä missään. itekkin oon sanonu monta kertaa että meidän pitäis käydä jossain useammin. kun vaan keksis jotain kivaa tekemistä välillä. eihän tää nyt hirveästi meidän suhdetta paina, mutta ottaahan se hermoon kun ei nähdä muita ihmisiä muuten kun kännissä, eikä me sillonkaan täältä mihinkään mennä. juodaan aina täällä ja kutsutaan kaverit tänne. vois, ja pitäis joskus mennä johonkin. olis vaan joku paikka minne olis kiva mennä.

jotenkin sellanen olo että pitäis ihan tosissaan ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa elämään niinkun oikeat ihmiset. koittais pitää kämpän siistinä, alkais käymään koulussa ja lenkilläkin ehkä. hankkis elämän! eihän tää voi mennä näin että oon vaan koko ajan kotona kullan kanssa, okei, ei siinä oo mitään pahaa, mutta pitäähän elämässä muutakin olla.

varsinkin jos nyt vauvaa yritetään, ei olla kertaakaan käytetty ehkäisyä, toivotaan vaan että tässä kuussa tärppäis kun viime kuussa ei onnistunu. kun saiskin sen pikkusen tuloilleen niin tuntuu että siitä lähtis asiat rullaamaan kovaa vauhtia eteenpäin. koska en mä jaksa itteni takia mitään muutoksia tehdä. okei, oon yrittäny parhaani mukaan pitää huolen että kämppä on siisti ja ruokaa kaapissa ja elukoilla kaikki hyvin, mutta sitten jos sais tietää sen että on vauva tulossa, kävisin koulun loppuun niin nopeasti että ihmiset ihmettelis ja hoitaisin terapiat, raha-asiat, kaikki... mutta niin kauan kun mulla ei oo yhtä hyvää syytä pitää huolta noista asioista, en jaksa edes yrittää.

toki oishan se parempi jos hoitais nuo ennen sen vauvan tuloa, pistäis hommat järjestykseen ja eläis vähän aikaa ihan rauhallista normi elämää, kävis töissä yms. mutta ei se mun kohdalla vaan käy niin. mun on ensin saatava se hyvä syy siihen että tekisin niin. ja ainoa tarpeeks hyvä syy siihen on se lapsi.