torstai 3. toukokuuta 2012

to lose or not to lose?

jotenkin tekis mieli taas alkaa laihduttaa... katoin tänään Dieetit vaihtoon!-ohjelmaa ja siitä se ajatus sitten taas lähti... no oikeastaan aloin miettimään tätä jo pari päivää sitten, enkä viime yönä saanu nukuttua oikeastaan ollenkaan ku mietin vaan miten oksettavan lihava oon.

tai siis... okei, eihän se tervettä oo kun katon anoreksiasta kärsivien, jotain 30-40kg painavien tyttöjen kuvia ja mietin vaan että "eihän nuo ole edes vielä laihoja! ite ainakin jatkaisin laihduttamista vielä tuossakin vaiheessa enkä kehtais edes ottaa kuvia itestäni." sitten alkaakin ahdistaa se, etten ite edes ole lähelläkään sitä pistettä missä ne on, eli mikä hitto mä oon muka sanomaan tai edes ajattelemaan mitään tuollasta..?

kaikista naurettavinta tässä on se, että pelkään tuon yhden jättävän mut jos en laihduta. siis kun... eihän se oo sanonu mitään siihen päinkään että ei muka tykkäis mun ulkonäöstä tai mitään, päinvastoin, se on sanonu että oon kaunis ja se on vaan parempi kun mulla on muotoja, mutta silti jotenkin onnistun kääntämään nuokin pääni sisällä läskiahdistukseks.

voisin alkaa kyllä vähän rajottamaan syömisiäni, koska musta tuntuu että oon viimeaikoina syöny tyyliin enemmän ku 5-henkinen perhe syö koko kuukauden aikana... :D no ei nyt ihan, mutta kuitenkin ihan liikaa. pakko alkaa liikkumaan ja kattoa vähän mitä suuhuni pistän. alkaa ihan tosissaan ahdistaa kun katon itteäni, ei musta saa kaunista vaikka kuinka pitäis nättejä vaatteita ja laittais 10 kg meikkiä naamaan. oon todella pettyny itteeni.

ainoa huono puoli tässä on se, että menin avaamaan suuren suuni ja kerroin tuolle muruselle kaikista mun syömisvammailusta, eikä se anna mun enää tehdä niin. eli mun olis jotenkin salattava tää. eihän se tule onnistumaan mutta aion yrittää parhaani. täytyis hakea mun ruokapäiväkirja, vaaka, mittanauha ja thinspo leikekirja kämpiltä ja alkaa suunnittelemaan ruokavaliota ja tavoitetta... kun vaan keksis paikan mihin piilottaa ne kaikki, ettei tuo yks niitä löydä. en aio antaa edes sen tulla mun ja syömisvammailun väliin. koska mähän teen tän myös sen takia... eihän se voi siitä suuttua? eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti