heräsin... jouduin väkisin vääntämään itteni sängystä ylös... oon niin väsynyt. ehkä se johtuu noista lääkkeistä, ehkä viime viikkojen unen puutteesta... en tiiä, mutta kaikki tuntuu niin ylivoimasen raskaalta. ja näin unta, että olin huumevierotuksessa ja aloin riehumaan siellä.
paino on taas noussu... vähän vaan, mutta silti. 63,1... ihan liikaa. mun pitää keksiä joku tekosyy lähteä ulos. yksin ja ilman syytä on ahdistavaa lähteä ulos. tai no ei se yksinäisyys niinkään... ilman päämäärää.
mutta tänään mä käyn, jossain. pakko. voisin laskea rahat ja kattoa, onko mulla varaa ostaa lisää tupakkaa. enää 3 jälellä, eikä mitään hajua, mistä saan lisää, jos mulla ei ole varaa. sit haluaisin kanssa salaattia. se on ehkä ainoa ruoka mikä ei ala hirveästi oksettaa.
juttelin eilen taas sen mielenkiintosen tyypin kanssa... oikeastaan en edes halunnu, en tiiä miks. mutta se alotti sen keskustelun nii en viittiny olla jatkamatta... se kai vähän huolestu musta, kun kerroin että oon vähän huonossa kunnossa... miksen osaa pitää päätäni kiinni? kun joku multa jotain kysyy, aina on pakko purkaa kaikki huolet ja murheet niiden niskaan... voisin joskus olla vaan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti