söin... paljon. salaatin, riisiä ja tomaattikeittoa. mä vaan söin, ja söin... ja söin. huomenna on kauppa kiinni, ja multa ruoka lopussa, joten en saa syötyä mitään. hyvä niin. en edes tiiä enää miks söin, en mä tunne nälkää, en tunne mitään. en oo edes tainnu oikeen uoda tai polttaa tänään, kaikki on vaan menny ohi...
mikä mua vaivaa..? kaikki vaan... TAPAHTUU. mä en TEE mitään, mutta koko ajan tapahtuu jotain, en vaan huomaa tai tajua sitä kun teen jotain... en muista oikeen mitään, mistään... päivät sekottuu toisiinsa, oon sekava, jopa mun omalla mittapuulla oon sekava. mitä mulle on tapahtumassa?
"kiss me, kill me, love me.
kiss me, kill me, love me.
kiss me, tell me, love me.
kiss me, tell me, love me."
en tiedä miksen hae apua, miksen mene osastolle... kai mä odotan sitä viimeistä romahdusta, minkä jälkeen tästä suosta ei nousta edes auttamalla. toisaalta haluan romahtaa, haluan mennä niin sekasin kun ihminen vaan voi, haluan kai paeta kaikkea. pakko päästä jotenkin pois, mutta miten? auttaminen ei auta, ja mun terapeuttikin on muutamaan otteeseen sanonu ettei mua voi auttaa kun oon niin sairas. päin naamaa mulle on sanottu, etten ikinä parane, mutta voi näitä oireita lieventää. mitä hyötyä siitäkin muka sitten on? alan olla jo lähellä sitä pistettä... enää vähän aikaa... hyvästit jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti