pain

ja taas... sydän pomppii kurkussa, haluan lopettaa kaiken, ihan sama. kun oliskin pokkaa heittää kaikki menemään, haluan pois, kaikesta. kaikki tuntuu niin pinnalliselta ja turhalta. ihan kun mä muka joskus saisin jotain aikaan... en saa. kaikki valuu hukkaan. mun elämä tuntuu epätodelliselta. ei tää ole mun elämä, tää on jonkun muun. en mä oo tehny mitään sellasta mitä mun muistoista löytyy... en se ole minä. haluan pois... pois, pois, POIS! kaikki on niin turhaa, joskushan täältä muutenkin lähetään, miksei nyt? ai niin, en halua kuolla läskinä... en vieläkään oo löytäny sitä muttaa, joka saa mut aina lopettamaan ajoissa... haluan viiltää, syvälle. läpi asti. varmistukseks lääkkeitä ja viinaa... niin mä haluan. ja jos herään vielä sen jälkeen, teen sen uudestaan. mutta en vielä. haluan vaan nähdä miten mun veri valuu hukkaan, niinkun mun elämäkin on tehny. ei mulla oo halua muuttaa mitään, haluan vaan pois. en jaksa enää yrittää mitään, koska se on niin turhaa, tuhoon tuomittuja kaikki mun yritykset. viimeset savut tupakasta, viimeset veret ruumiista. niin sen pitää mennä. se on mun viimenen asia, mihin voin vaikuttaa. joku muu ohjailee kaikkea muuta. turha edes yrittää muuttaa mitään, joku muuttaa sen aina takasin, tai pahemmaks. mitä järkeä? silmät on jo kuollu, tunteet hävinny, mieli sirpaleina, sydän vetelee viimesiään, muu ruumis seuratkoon perässä. mutta ei vielä. ei ennen kun mut tunnetaan sinä laihana tyttönä. vasta sitten saan iteltäni luvan. vasta sitten annan viimeisen tanssin, viimeisen suudelman kuolemalle.