"Aikomus on selvä, tuijotan... tällä vasemmalla kädellä, kykenemätön pukemaan sanoiksi
Joka kerta vereni vuotaessa, siinä lepää totuus elämän tarkoituksesta...
Ja huomaan sanojen olevan niin värikkäitä ja kirkkaita
Jopa rakastettuni hajaantuvat ympäriltäni kuin terälehdet kukista kädessäni
Joten vaikka kaivertaisin tarkoituksen, jota elin, käteeni, se tunnetaan vain turhamaisuuden kukkina
Finaali
Yksi kerrallaan se lisääntyy... miksi olla surullinen syötti?
Syvällä sydämeni helvetissä... En voi mennä takaisin
Itseään kiduttava epäonnistuja, joka ei pysty näkemään huomista Itsemurha on todiste elämästä
Jopa rakastettuni hajaantuvat ympäriltäni kuin terälehdet kukista kädessäni
Joten vaikka kaivertaisin tarkoituksen, jota elin, käteeni, terälehdet vain hajaantuvat turhamaisuuden kukkina
Joten en voi elää
Mikä on kadotettu ei voi syntyä uudelleen
Laulu joka ei edes etsi todistetta elämästä
Saatetaan loppuun... päätös
Laitetaan itsemurhayrityksen kukat kukkimaan..."