mä en sittenkään saanu unta... ajatukset oli selkeämmät kun pitkään aikaan, sain jopa kirjotettua vähän asioita ylös mun "oikeaan" päiväkirjaan. se oli outo tunne kun niin kauan ollu pää ihan täynnä kaikkea, sitten yhtäkkiä kaikki tuntu niin selkeältä ja pystyin ajattelemaan yhtä asiaa kerrallaan, keskittymään yhteen asiaan ilman että ajatukset sinkoili minne sattuu. tajusin että mulla ei oo mitään päämääriä tai tavoitteita mun elämässä, ja sen takia multa puuttuu tervettä kunnianhimoa ja kiinnostusta yrittää yhtään mitään. mulla ei vaan ole mitään mihin pyrkiä. täytyis ottaa enemmän aikaa miettiä ja tehä joku lista siitä, mitä mä haluan tehä ja millon. haluan päämääriä ja haluan tavoitella niitä, tehä jotain jostain syystä. nyt mulla ei oo mitään syytä tehä mitään, enkä sen takia tee mitään. ei ole mitään mihin pyrkisin. siks kaikki tuntuu niin turhalta.