ääh, oon niin säälittävä. en uskalla enää puhua sille yhelle... miks mä uskalsin sitten viikonloppuna? tää on ihan outoa. noh, mikä nyt ei olis outoa?
söin taas, 10 riisipalloa... liikaa. nyt sattuu mahaan ja ihan paska olo muutenkin, palelee... laitoin patterit täysille kun ei täällä pysty olee, kauhean kylmä, nenä ihan jäässä ja sormet... toivottavasti en tuu kipeeks. toisaalta taas tulisinpa kipeeks nii lähtis kilot nopeemmin, mutta kun mun pitää lauantaina taas lähteä baariin I:n ja PS:n kanssa...
" I kill myself in small amounts.
In each relationship it´s not about love.
Just another funeral and just another girl left in tears. "
vähän on taas sellanen tunne ettei ens yönä nukuta... väsyttää kyllä, mutta ei taida nukkumisesta tulla mitään. tai sitten nukun taas pelkkiä pätkiä... tää on niin ahdistavaa. rintaan sattuu taas, sekin vielä. mitähän seuraavaks, varmaan jalat lakkaa taas toimimasta? äitikin soittaa huomenna taas aamusta että oonko heränny... mitä hittoa se sille kuuluu vaikka en nousis sängystä enää ikinä? ei sitä ennenkään oo kiinnostanu. se kai kuvittelee että kaikki on hyvin jos nousen aikasin ylös ja meen aikasin nukkumaan... okei onhan se aika perseestä nukkua päivisin, mutta ei se mitään muuta vaikka heräisin joka aamu 7:ltä. lähinnä ahdistaa enemmän ku joutuu miettimään koko ajan että mitähän sitä tekis, kaikki muut on töissä ja koulussa, mitä mä nyt sitten teen? saa koko ajan laskea tunteja siihen että voi ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan. jos edes sais unta kunnolla... pitäis hakea niitä rauhottavia, mutta ensin pitää ottaa selville voiko niitä ottaa ilman että kuolee, kun on nää toiset lääkkeet...
ja pitäis keksiä jotain tekemistä päivisin. vois ehkä alkaa taas tekee tauluja sun muita, ehkä saisin niistä jotain kouluhommiakin pois alta. hirveetä jossittelua koko paska, alkaa vituttaa tämmönen. olis helpompi jättää vaan seki kesken. jättää kaikki kesken ja lähteä. mutta tarviin siihen muutaman tonnin että voin tehä sen. eli pitää odottaa sitäkin.
jumittaa vaan paikallaan kaikki, säälittävää. lasken minuutteja telkkariohjelman alkuun, että olis edes jotain tekemistä. mistä lähtien mä oon ollu tällanen? odotan vaan koko ajan jotain, enkä jaksa tehä mitään minkään asian edistämiseks... tai no, kyllähän mä jaksaisin, en mä väsyny ole, mä vaan... en tee... mitään. odotan niin kauan että jotain tapahtuu. vihaan tällasia ihmisiä, mistä lähtien se on ollu ok olla ite tällanen? vittu oon säälittävä paska.
mun pitäis käydä lääkärissäkin, tutkituttamassa sydän taas vaihteeks, ku ei tuo romu taho toimia kunnolla, hyvä jos pari tuntia päivässä on sellasia ettei tuu rytmihäiriöitä... sit pitäis käydä labroissakin, tarkistaa millä tasolla nää lääkkeet menee ja toimiiko maksa ja nää kunnolla... jos ei toimi nii vaihettava taas lääkettä. pitäis keuhkotkin kuvauttaa, siitä on jo sen verran aikaa että pitäis vähän kartoittaa miten mun astmalla menee. millonkahan mä alan ottaa nää asiat vakavasti..? en varmaan ennen ku joku noista pettää kunnolla... huoh, säälittävä idioottipaska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti