mä en tiiä taas yhtään mitä mä tekisin elämälleni... tai toisaalta tiiän, haluan sen koulun loppuun jne... en vaan saa sitä intoa että menisin sinne ja sanoisin että tuun taas yrittämään. oon vaan vajonnu johonkin... en oikeen jaksa puhua enää kenellekkään, en edes moikata ihmisiä. haluan vaan olla rauhassa. tai no on pari joille ppuhun, mutta kaikki muut... ihan sama, antais mun vaan olla. tekis mieli lopettaa terapiakin, mutta se nyt olis varmaan aika tyhmää, vaikka mä en siitä ainakaan tällä hetkellä saa mitään irti. mun pitäis saada jotain aikaan, mutta miten mä edes yritän kun joka suunnasta tulee sitä susta-ei-oo-mihinkään- paskaa... melkein parantaa itsetuntoa ja kiinnostusta muihin ihmisiin... tajusin just että alan kai syrjäytyä. noh, käy mulle. ainakaan ei joudu pettymään enää muihin ihmisiin.
tajusin just että kello on jo neljä ja poltan päivän ensimmäistä tupakkaa, vaikka heräsin jo klo 11... wow. en vaan oo tajunnu polttaa, ei oo tullu edes mieleen. eikä oo ollu hirveä nälkäkään nii ei oo senkään takia tarvinnu polttaa. ( enkä muuten eilen ahminu ja oksentanu, vaikka kävi mielessä ja oli nälkä...) tää tunteettomuus alkaa olla aika mielenkiintosta. kaikki halutkin häviää pikkuhiljaa. oon jo kauan halunnu sulkeutua, jokohan se nyt tapahtuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti