en pysty nukkumaan enkä hidastamaan. ja sitten taas vaan sammun. niin kävi tänäänkin. olin ensin lääkärissä jotain 3 tuntia, sitten kävellen kaupan kautta kotiin, siinä meni tunti-pari... sitten tiskasin, tein ruokaa, söin, menin sohvalle ja mä vaan sammuin siihen. puoli tuntia myöhemmin heräsin, söin taas ja tuijotin ties kuinka kauan telkkaria... ja vaan söin, söin ja söin. ja nyt sitten illalla ja yöllä kattonu pari leffaa ja syöny lisää... jossain vaiheessa värjäsin ne hiuksetkin... I´m losing it again...
mä tarviin niitä bentsoja, en mä pysty muuten nukkumaan kunnolla, ja kun en nuku kunnolla, kaikki menee liian lujaa, en pysy mukana omissa tekemisissäni ja... sitten kaikki taas sekottuu. kun vaan muistais pyytää niitä huomenna. edes niitä miedompia. vahvempia saan taas vasta viikon päästä, kun menin ahneuksissani jo syömään koko kuun pillerit...
mun pitäis käydä useammin ulkona, jutella ihmisille... mulla voi nykyään mennä jopa päiviä etten puhu kenellekkään, kirjotan vaan... sitten kun puhun, sille ei tuu loppua ollenkaan, tai puhun vähän. mun pitäis varmaan mennä osastolle... tuntuu että mun pää hajoaa... tai jotenkin vieras olo, enhän mä ole tällanen... mikähän mua taas vaivaa..? olis ihan kiva tietää. mä en kyllä viihdy osastolla, se on jo huomattu, enkä osaa puhua siellä, sekin on huomattu. ja mä salailen asioita mun terapeuteilta ja lääkäreiltä, mikä ei ehkä ole kovin viisasta, mutta en mä voi noin vaan luottaa keneen vaan, oli niillä vaitiolovelvollisuus tai ei. oon kai edelleen se pieni yksinäinen tyttö jota ei huomata, ja joka leikkii vaan mielikuvitusmaailmassaan kahden mielikuvitusystävänsä kanssa... ne on ainoat jotka ei ole koskaan pettäny mua, mutta... herää kysymys, oonko mä aina ollu näin sairas, jos pienestä asti oon vaan sulkeutunu omaan maailmaani ja rakentanu sitä pikkuhiljaa? onko se ihme, että kaikki mun kuvitelmat tuntuu nyt todelta, jos oon jo vuosia kuvitellu niiden olevan totta? I´m living in a fairytale, but it´s not a funny one. mä alan taas kääntyä sisäänpäin kai... mitä tapahtuu sitten kun en voi antaa enää mitään ulospäin? ja millon siihen pisteeseen saavutaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti