otsikko kertoo jo kaiken... ei nyt oikeen onnistu jaksa pysty kykene... mihinkään. oon syöny tänään ihan liikaa, pastaa ja riisiä... hyii miten täys olo... huomenna pitäis mennä vielä pitsalle I:n ja P:n kanssa... mitähän siitäkin tulee... I pakottaa mut ihan varmasti syömään, ja kun sillon sille lupasin että tuun niiden kanssa... voi ahdistus! noo jos koittais pärjätä sinne asti nesteillä ja sit söis vaan vähän. pelottaa vaan että jos alan syömään niin syön kaiken kerralla, etten osais enää lopettaa sitä... ei olis eka kerta. mutta toisaalta, tulee ainakin liikuntaa kun pitää taas mennä keskustaan. vois pitkästä aikaa kävellä sinne taas, eihän meillä kellään oo autoa.
luin tänään buddhalaisia elämänviisauksia, se oli aika hämmentävää... joissakin luki että noh, periaatteessa, kaikki on turhaa, eikä kannata yrittää mitään mutta sit joissakin luki että pitää yrittää kaikin voimin. ja sit jotain perheestä, joissain sanottiin että siitä pitäis luopua ja katkasta kaikki siteet ja joissain taas että pidä perhe ja ystävät lähellä ja auta kaikin tavoin... menin aika hämilleni... eipä oikeen löytyny apua niistäkään, paitsi noh, tajusin taas että elämä on kupla joka voi poksahtaa millon tahansa. jännä.
oon polttanu tänään vaan 2 röökiä... tää on jo tosi outoa. ja mua oikeasti väsyttää, haluan mennä nukkumaan ja on sellanen olo että voisin jopa saada nukuttuakin ens yönä. yllättäviä käänteitä. no mutta olis vaan parempi jos saisin nukuttua, huomenna pitää alkaa siivoamaan heti ku herään, kun I ja P tulee käymään täällä ennen kun mennään sinne keskustaan, ne haluaa nähdä mun käärmeen. kauhea stressi siitäkin ku täällä on taas ihan hirveän sotkusta, kissat on sotkenu ihan urakalla. huoh.
mä tein mun viikkosuunnitelman uusiks, nyt maanantain kohalla lukee "koululle!" ja aion oikeasti mennä sinne sillon. ainakin vielä nyt. toivottavasti en ala taas epäröimään sitä. pakkohan mun jossain vaiheessa on sinne taas mennä, miksei nyt? noo se yks on siellä edelleen, mutta en aio puhua tai olla muutenkaan missään tekemisissä siellä kenenkään kanssa. haluan vaan hoitaa sen loppuun ja pois alta. ehkä sekin vois jotenkin auttaa nukkumisessa ja muutenkin tässä päivärytmissä ja kaikessa. olis ainakin selvästi tekemistä joka päivä, ja sit viikonloppusin vois nähdä enemmän kavereita, ja iltasin tietty. haluan palata "normaaliin" elämään, tuntuu että se auttais kaikista parhaiten tällä hetkellä. tosin haluan edelleen olla vähän erakko, silleen... olla hiljaa tietyistä asioista enkä halua löpistä turhia tai sekoilla jne, niinkun aikasemmin oon tehny. halua löytyy vaikka mihin, mutta riittääkö voimat, siinä se ongelma on...
vois lukea hetken, löysin kaapista jonkun danielle steelen kirjan, voi kattella millanen se on. ja sitten nukkumaan, jos tänä yönä jo helpottais.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti