waiting and waiting...

ääh, en jaksa odottaa huomista, olis jo. olis ainakin tekemistä. nyt vaan istun yksin kämpillä homehtumassa eikä mulla oo mitään syytä tehä mitään tai mennä mihinkään. niin tylsää. tein ruokaa, riisiä ja soijakastiketta. jääkaapissa on enää pieni salaatti aamuks ja sit loppuu ruoka kokonaan. onneks huomenna pääsee ostamaan lisää. ajattelin ostaa viiniäkin. yhen pullon vaan, ottais siitä lasillisen aina sillontällön. tein loistavan keksinnön millä hillitsen syömistäni. teen annokset aina valmiiks sellasiin pieniin pakastusrasioihin. syön yhen aina kerrallaan ja jos ei riitä, harmi. en vaan tiiä jaksanko toteuttaa sitä, mutta sellanen pilkahti päähän kun laitoin sitä salaattia valmiiks aamuks. ihan toteutettavissa oleva idea kyllä, eihän siinä mitään. niin joo ja keksin jo ensimmäisen työnikin koulua varten. ajattelin tehä viinipullotelineen, jos nyt kerran alan sellastakin juomaan nii pitäähän niille olla oma paikka, ja mun keittiö kaipaa vähän piristystä, se on niin tylsä kun ei siellä oo mitään. paitsi lamppu tiskipöydän yllä, minkä korjasin tänään, jee, hyvä minä. kylläpäs mä oon tehny tänään paljon turhuuksia... huhhuh. ajattelin huomenna vaihtaa illalla verhot, nää pitäis nää nykyiset pestä. sit pitäis soittaa äitille että tuo mun sänky on liian iso ja kömpelö ja rikki niin voisko se tulla hakemaan sen pois ja tuoda vaikka mun vanhan sängyn tänne... se on niin ihana se mun vanha... sellanen tyttömäinen valkonen rautasänky missä on aika isot päädyt... prinsessasänky. ^^ äiti on muutenkin tulossa viemään täältä tavaroita pois, ku sanoin sille että ois kirppiskamaa jos kiinnostaa. En oo puhunu sille mitään siitä, minkä takia oikeasti tyhjennän kaappejani ja vähennän tavaraa, ja toivottavasti se ei saakaan tietää sitä. mutta tuosta sängystä vielä sen verran, kun se on noin iso että se vie noin puolet mun makuuhuoneesta ja kun ajattelin alkaa maalaamaankin taas yms, niin tarviin sitä tilaa ihan oikeasti. enkä mä tarvii sänkyä kahdelle, ku oon yksin ja tuun näillä näkymin olemaankin yksin ainakin jonkun aikaa, ja vieraille on aina toi mun levitettävä sohva, että niin. minkähän takia mä perustelen kaikkia mun suunnitelmia ihan hirveästi vaikka ne olis kuinka pieniä? aika outoa. oon kai jotenkin epävarma. ääh, kun pysyiskin huomenna pää kasassa ja muistais tehä kaikki mitä oon suunnitellu tekeväni... kyllähän mulla aikaa on, se on ihan varma, mutta se on eri asia muistanko vielä huomenna, tai jaksanko. no perkele jaksoin tänäänkin, miksen huomenna muka jaksais? nyt vois tehä lisää muistilappuja... en halua missata huomenna mitään.