noin, siivoukset hoidettu. pesin jopa lattiat, siivosin kissojen laatikon ja laitoin pyykit pyörimään... aika outoa. mä vaan taas TEIN kaikkea vaikka oikeastaan en ajatellu mitään. aika pelottavaa oikeastaan. noh, kauppa aukeaa vasta vähän yli tunnin päästä. mitähän mä nyt keksin..? pitäis saada aika kulumaan jotenkin. taas tuli aika heikko olo, päätäkin särkee. mä haluaisin nukkua, mutta en tähän aikaan. haluan nukkua yöllä enkä päivällä. vois alkaa taas käyttämään tuota melatoniinia, vaikka se ei oikeen nukuta. olis edes jotain, nyt mulla on päivärytmi ja kaikki ihan päin helvettiä. huoh, nyt kaipaan taas koiraa, olis edes jotain mikä pitäis hoitaa joka päivä. jotain minkä takia lähtis ulos. mutta en kyllä ala sellasta hankkimaan, tarpeeks vaivaa noista kissoistakin.

"but all the drugs in the world won´t save her from herself."

mä haluan muuttaa isoon pimeään ja ränsistyneen näköseen taloon tai kartanoon missä on isoja vanhoja lehtipuita pihassa... se olis niin romanttista ja kauhuleffamaista samaan aikaan, eli täydellistä. en tiiä miks, mutta oon aina halunnu asua sellasessa. varsinkin syksyisin tulee sellanen olo että vitsit ku asuisinkin sellasessa, vähän olis ihanaa! mutta ei, asun tylsässä kerrostalokämpässä paskassa kaupungissa. eikä täällä oo mitään mielenkiintosta tai inspiroivaa, ei mitään. tää on niin perseestä.

nousevan auringon valo on kyllä jotain niin parasta... joskus kun asuin vielä kotona, nousin pari tuntia liian aikasin vaan sen takia että sain nähdä kun aurinko nousee ja maa höyryää, samalla kun istuin kuistilla teemukin kanssa. siellä oli aina siihen aikaan ihan hiljasta paitsi heräilevien lintujen laulua... se oli niin ihanaa, varsinkin syksyllä. en tiiä miks, mutta mä rakastan syksyä ehkä enemmän ku mitään muuta vuodenaikaa, kaikki on vaan jotenkin niin ihanan synkkää ja kaunista samaan aikaan. esim kun sattuu olemaan täysikuu ja melkein kirkas taivas, kaikkialla on kuuraa eikä puissa oo ollenkaan lehtiä, sitten kun menee johonkin pimeään metsään kävelemään ja kattelee sitä kuuta niiden oksien välistä... ahh, kaikki näyttää niin kalpealta ja kuolleelta, ihanan rauhalliselta. useimpia ehkä pelottais, mutta mä rakastan sitä tunnetta. taidan olla aika outo. ahh, melankolia, rakkaani... <3 xP